Anne Kantola

29.5.2017

blogin kuva

KOLME… KAKSI… YKSI… HoisGo!

​Siitä se sitten lähti. Alla kuuden viikon mittainen hiihtolomaan päättynyt työporukan oma laihdutus- ja liikuntaurakka ja nyt olisi tiedossa luontevaa jatkoa tälle. Tottahan lähtisimme mukaan! Saman tien kun Hymis-kisasta tuli tieto, iskettiin fiilis päälle ja kasassa oli upea 12-henkinen HoisGo! -joukkue, mahtavia ja erilaisia tyyppejä todella laidasta laitaan.

HoisGo!n lähtöasetelma ja tavoite oli selvä. Ilon, naurun ja vitsailun keskeltä pienellä vakavuudella höystettynä totesimme faktan olevan seuraavanlainen: — Verta, hikeä ja kyyneleitä olisi vuodatettava mutta TÄMÄ ME KYLLÄ VIEDÄÄN! Ja niinhän siinä sitten kävi. Vaikka itsensä voittaminen oli tässä kisassa tärkeintä, me juoksimme kuin juoksimmekin joukkueena ykkösinä maaliin. Ja mikä parasta, useita kiloja kevyempänä ja liikunnan iloa sekä terveyttä takinliepeisiin tarttuneena.

Mitä kaikkea tässä välillä sitten tapahtui ja miten meidän joukkue teki tämän?

Yhteen hiileen puhaltamisen voima oli suuri heti alkumetreillä ja oli selvää, että jokaisen panos tulisi olemaan tärkeä. Lähtölaskennan aikana perustimme välittömästi nopean toiminnan WhatsApp -ryhmän, jonka kautta kulkisi tieto ja välitettäisiin fiiliksiä toisillemme. Työpaikan pöytäkin oikein siivottiin ja uusi tietokone aseteltiin hyvälle paikalle reaalitilanteen seuraamiseksi ja tulosten kirjaamista varten. Viikkopalaverissa lyötiin homma käyntiin ja tilannetta seurattiin erityisen tiiviisti joka maanantai.

WhatsApp -ryhmä osoittautui kullan arvoiseksi sekä hyvässä että pahassa. Sen merkitystä joukkueemme selkärankana, psykologina, psyykkaajana, yhteishengen nostattajana, liikkeelle laittajana sekä terveellisemmän elämän tavan haltuun ottamisessa ei voi väheksyä. Niin tekstiviestit, kuvat kuin videotkin sinkoilivat aamusta iltaan eetteriin varmasti ihan ärsytykseenkin asti. Aamulla työpaikalla paljastui usein se, että kun oli jo mielestään kaikkensa antaneena asetellut itsensä hyvästi sohvalle, päätyi sitä kuitenkin liikkumaan vielä vähän ja ylittämään itsensä taas kerran! Ja mikä fiilis! Tuli taas kannettua astetta isompi korsi kekoon ja syötyä parsakaalia grillimakkaran sijaan.

Viestit sinkoilivat ristiin rastiin:

— Räpylää toisen eteen, eikä nyt puhuta pesäpallosta!

— Ootteko te rakkaat ihmiset tulleet hulluiksi??

— Fakta on se, että kovaa paikkoa pitää tulla!

— Törkeä tuuli. Tuulta päin!

— Mulla nollapäivä huomenna, kuka paikkoo?

— Noutaja tuloo, jos tätä tahtia pitää liikkua joka päivä. (Tahti jatkui hurjana eikä noutaja onneksi tullutkaan.)

— Nyt soudetaan, mutta kuka on se joka huopaa?!

— Juoskaa kuin viimeistä päivää, nyt on viimeinen päivä!

 

Hyvällä yhteishengellä mentiin myös päivittäin livenä ja Hymis olikin usein päivän polttava puheenaine.

Leena-ope viihtyi salilla niin, että välillä häntä melkein jo hätyyteltiin luudalla sieltä pois. Sisko oli tuttu näky Valkealammen hiihtomaastoissa ja Timo kisaili ja paikkoi meidän muiden nollapäiviä sen minkä ehti, varsinkin jos asiaa etukäteen murehdimme. Marja löysi itsestään uusia upeita vaihteita ja ihmetteli iloisena sitä aina välillä itsekin. Anne herätti joukkueenjohtajan roolissa varmasti monenlaisia tunteita, riman alta kun ei olisi kuulema saanut mennä ollenkaan...

Hauskaa on riittänyt treenien, hyötyliikunnan ja työssä näkyvän ilon lisäksi myös kotona. Monen puoliso on saanut todeta, kuinka Hymis on helpottanut heidän elämäänsä. Lumityöt on tehty tuosta noin vain ennen kuin kukaan muu on ehtinyt edes kissaa sanomaan. Puiden pilkkomisen osumatarkkuudessa lähennellään ties millaisia ennätyksiä, sillä Paulan uusi harrastus kehittyi ihan uudelle tasolle!

Kisan aikana sattui ja tapahtui. Marianna otti kisan aikana Martta-koiran ja löysi kotikulmilta 20 vuoden jälkeen uusia lenkkipolkuja ja kytöteitä. Rannilan mäki kului melkein puhki, sillä Soili vastasi Vimpelin vedon siivittämällä energialla tästä. Sabrinan tavoitemekon ostohetki lähestyi päivä päivältä ja kyllä siinä niin kävi, että tuo päivä tuli vastaan. Hienoa ja jeeeee! Antti teki vähintäänkin ohrakuorman lapioimisen Suomen ennätyksen, sillä vuoden ohrat tulivat lapioiduiksi parissa viikossa.

Vahingoiltakaan ei olla vältytty. Paula huomasi, että kuntopyörää polkiessahan voi samalla tikuta. No ei olisi kannattanut. Vielä tuohon aikaan työkaverin syntymättömän Alma- vauvan sukkalanka kiertyi niin pahasti vastusten väliin, että puoli pyörää piti purkaa… Periksi ei olla annettu lenkkireittien varrellakaan. Kotijoukot ovat tuoneet milloin kenellekin rakkolaastaria tai tuulitakkia, että matka saisi jatkua ilman suuria keskeytyksiä. Markku on vastannut urheilun lomassa joukkueen huumorista ja Sanna joukkueen selkärankaisuudesta. Siinä on kyllä nainen, jonka asenne, sinnikkyys ja tahtotila tehdä hommia koko joukkueen eteen, ei jättänyt ketään kylmäksi. 

HoisGo!n joukkueen yhteishengestä kertoo jotakin se, että töiden jälkeen on välillä jääty saliin pelaamaan ja liikkumaan isolla porukalla. Ja saatiinhan me yhdesti melkoiset tanssimuuvitkin kuntoon oman tyhyn merkeissä. Huh huh!! :)

 

Mistä meidät HoisGo!laiset tehtiin?

No ainakin seuraavista aineksista: hiihdosta, porrastreenistä, jäälenkeistä järvenjäällä ja jäisillä teillä (huh mikä talvi!!), kahvakuulasta, lentopallosta, zumbasta, metsätöistä, joogasta, tehotreenistä, venyttelystä, lumitöistä, klapitreenistä, kävelystä, salitreenistä, lankuttamisesta, Pokemoneista, tanssista, työmatkoista, uimisesta, pilateksesta, juoksusta, suunnistuskisoista, 10 min. viikottaisista treenipattereista sekä kuutamojuoksusta jäällä. Aineksia saatiin kasaan myös Buranasta, ilosta, ruokaohjeista, tsempeistä sekä laastarista (tai mailateipistä, jos laastaria ei ollut) sekä hurjista määrästä karistetuista kiloista!

 

Hymiksestä

No hyvähän sitä oli Hymistellä kun kampanjan järjestäjän puolelta kaikki oli tosi helppoa ja nopeaa. Erityisen vaivattomaksi osoittautui tulosten kirjaaminen. Lajeja oli paljon ja jokainen liikkuja löysi varmasti sellaisen, mikä kasvattaisi omaa kuntoa. Kiitos kaikesta Mikolle, Hymiksen porukalle sekä työnantajalle, jotka mahdollistivat tämän. Paras palkinto kisan voitosta lienee se, että niin monen matka jatkuu edelleen, uusin liikunnallisin eväin, myötätuulten puhaltaessa purjeisiin. Oli hienoa saada kuulua näin isoon ja upeaan joukkueeseen, jossa kaikki olivat valmiita tekemään töitä niin yhteisen kuin omankin päämäärän eteen.

Kiitos. Tämä tarina on tosi.

 

Anne Kantola

Hoiskon koulun opettaja

Lisää luettavaa

Hymis oli huippujuttu, kevään piristys -Hymisterveiset Veturiapteekilta

Veturiapteekki oli mukana Hymisspurtti-liikuntakampanjassa tukemassa lasten toimintaa.

Kertomus, mitä kaikkea hulluutta Hymis saa aikaan.

Kun vesilahtelaiset jostain innostuvat, he innostuvat tosissaan.

Lääkärin terveiset Hymiksestä.

Miten työhyvinvoinnista vastaava lääkäri näki Hymis-liikuntakampanjan toimivuuden

Tarina opettajasta, joka rakastui varainhankintaan.

Hymisspurtti - varainhankintaa, joka vie jalat alta.